Sinne meni Ottawan sopimus silppurin ruoaksi. Piirsin tuon grafiikan, kun hekottelin jonkun PV-kuulapään vakuuttelua, että Suomi on VASTUULLINEN MIINOITTAJA. Tilasin eilen koekappaleen paidasta, ja jos toimii, niin kohta näitä saa… Kenties laitan printtiin mukaan QR-koodin, jolla pääsee ihastelemaan Ylen ‘Suomi on vastuullinen miinoittaja’ -otsikkoa.
Näinpä, 2. Maailmansodan jälkeisenä aikana tietääkseni kukaan siviili ei ole astunut Suomen asettamiin miinoihin.
Jos 1900-luvun lopun RUK-kurssin pioneerikomppanian poikia on uskominen, niin miinakarttojen tarkkuusvaatimukset olivat kyllä ainakin tuolloin aika korkeat. Sen verran kovaa kiroten ne niistä aina puhuivat.
Omassa yksikössäni henkilömiinoitteiden laskeminen käsiteltiin yhden aamupäivän aikana, mutta kyllä meillekin painotettiin kuinka “nämä kaikki sitten kerätään joskus pois, joten merkitsette määrät ja sijainnit karttaan tarkasti”. Ja sitten taisteluharjoituksessa tällä opilla pyyhittiin persettä ja käskettiin iskemään “sakarat hiekkatielle niin saatanan nopeasti kuin vaan mahdollista ja rasti karttaan jälkeenpäin.”
Joten nähtäväksi jäisi, miten tositilanteessa toimittaisiin.
Ei tietenkään pidä olettaa, että kaikissa tilanteissa on mahollista merkata miinoitteet miinoitushetkellä. Sota on sotaa ja tilanteet muuttuu hetkessä.
Itse en kuitenkaan pidä tätä kovinkaan merkittävänä ongelmana kun meidän metsät ja lasten leikkipuistot tullaan kylvämään muutenkin täyteen merkkaamattomia miinoja itäisen roistonaapurin toimesta.